Esteitä vai esteettömyyttä?

Kirjoittaja: Hanna Koskela, ylitarkastaja

ARAssa eletään jälleen aikaa, jolloin seurataan tarkasti talousarvioesityksen valmistelua. Jo nyt tiedetään, että syksy tuo tullessaan leikkauksia korjausavustusten määrärahoihin. Viime vuonna korjausavustuksiin oli määrärahaa 46,5 miljoonaa euroa ja valtiovarainministeriön elokuisessa talousarvioesityksessä määrärahaa oli enää 31,5 miljoonaa euroa. Suurin huomio kohdistuu siihen, mistä säästetään, mikä avustus pienenee ja mikä jää kokonaan vaille määrärahaa. Nyt onkin keskityttävä siihen, että vähenevillä rahoilla autetaan siellä, missä vaikuttavuus on suurin. Tehdään hallitusohjelman korjausavustuksia koskevista kirjauksista todellisia: "Edistetään hissirakentamista, asuntojen korjaamista sekä rakennuskannan esteettömyyttä ja turvallisuutta. Vanhusten ja vammaisten asuntojen korjausavustuksen riittävyys turvataan". Avainasemassa korjausavustuksissa on siis esteettömyys. Avustetaan asunnon tai rakennuksen korjaamista siten, että se on kaikkien käyttäjien kannalta toimiva, turvallinen ja miellyttävä käyttää.  

Korjausavustuksilla on esteettömyyttä edistetty usean vuoden ajan monin toimenpitein, pienin ja suurin, kuten hisseillä ja liuskoilla. Pienelläkin toimenpiteellä on mahdollistettu vanhuksen asuminen kotona ja ennen kaikkea taattu hänelle elämän laatu. Kolmentuhannen euron avustus uusiin pesutiloihin saattaa merkitä useankin vuoden laitosmaksujen säästöä. Mutta voidaanko näitä asioita mitata euroissa? Toivoisin, että se mitattaisiin ja samalla nähtäisiin, miten asioiden hoitamisella etukäteen ja esteiden poistamisella saadaan usein merkittäviä säästöjä aikaan. Onneksi hallitusohjelmaan on kirjattu myös vaatimus, että korjaus- ja energia-avustusten vaikuttavuutta tulee selvittää.

Totuus on kuitenkin, että myös korjausavustusten määrärahat ja siten myös toimenpiteet tulevat vähenemään. Talousarvioesityksessä ei ole enää määrärahaa esimerkiksi hissien peruskorjauksiin. Toivottavasti avustuksen puuttuminen ei kuitenkaan estä tai hidasta toiminnan jatkumista taloyhtiöissä, vaan ymmärretään hissien korjaamisen tärkeys ilman avustustakin – hyvin hoidettu taloyhtiö on arvokas.

Yksi ARAn avustusmuodoista on ollut terveyshaitta-avustus. Kyse on hometaloista ja niissä asuvista perheistä. Jokainen on lukenut lehdestä, nähnyt televisiosta tai kuullut naapurilta perheistä, jotka ovat menettäneet terveytensä ostamansa hometalon vuoksi. Säännöllisin väliajoin nousee esille, onko ARAn avustus paras mahdollinen näille perheille. Asuntonsa terveyshaitasta kärsiviä ei ole haluttu jättää tyhjän päälle. Terveyshaitta-avustus on kuitenkin viimesijainen ja siksi suoraan sanoen hakijalle (ja myös viranomaiselle) byrokraattinen. Avustusehdot täyttävät vain muutama kymmenen hakijaa vuodessa ja usein, viimesijaisuudesta johtuen, apu tulee liian myöhään. Pitäisikö tässäkin avustusmuodossa miettiä mallia, jolla päästäisiin ajoissa korjaustoimenpiteisiin ja joka pystyy auttamaan hometaloloukkuun joutuneita perheitä kokonaisvaltaisesti. ARAn tehtävä on avustaa asunnon terveyshaitan poistamista, mutta kenelle kuuluu asukkaiden avustaminen?

Syksyllä sataa, mutta välillä paistaa aurinkokin. Esteettömyyden edistämisessä suuri rooli on uusien hissien rakentamisella. Lahdessa (suokaa anteeksi kotipaikkarakkauteni) on toiminut jo vuodesta 2009 "Hissi on kiinteistön kehittämistä" –projekti, jossa on edustettuna mahdollisimman laajasti hissien rakentamisen osapuolia. Nyt projektin järjestämän Valtakunnallisen hissiseminaarin tiimoilta synnytetään hanketta "Esteetön Suomi 2017", jonka tavoitteena, ei vähempää eikä enempää, on kaksinkertaistaa vuosittain rakennettavien hissin määrä. Suomessa rakennetaan jälkiasennushissejä vuosittain noin 220 kappaletta, nyt tämä määrä olisi tarkoitus nostaa 440 kappaleeseen. Tämän tavoitteen toteutumiseksi projektissa haastetaan mukaan kymmenen kaupunkia. Nyt on mahdollisuus edistää juuri Sinun kotikaupunkisi esteettömyyttä!