Esteitä vai esteettömyyttä?

Kirjoittaja: Hanna Koskela, ylitarkastaja

ARAssa eletään jälleen aikaa, jolloin seurataan tarkasti talousarvioesityksen valmistelua. Jo nyt tiedetään, että syksy tuo tullessaan leikkauksia korjausavustusten määrärahoihin. Viime vuonna korjausavustuksiin oli määrärahaa 46,5 miljoonaa euroa ja valtiovarainministeriön elokuisessa talousarvioesityksessä määrärahaa oli enää 31,5 miljoonaa euroa. Suurin huomio kohdistuu siihen, mistä säästetään, mikä avustus pienenee ja mikä jää kokonaan vaille määrärahaa. Nyt onkin keskityttävä siihen, että vähenevillä rahoilla autetaan siellä, missä vaikuttavuus on suurin. Tehdään hallitusohjelman korjausavustuksia koskevista kirjauksista todellisia: "Edistetään hissirakentamista, asuntojen korjaamista sekä rakennuskannan esteettömyyttä ja turvallisuutta. Vanhusten ja vammaisten asuntojen korjausavustuksen riittävyys turvataan". Avainasemassa korjausavustuksissa on siis esteettömyys. Avustetaan asunnon tai rakennuksen korjaamista siten, että se on kaikkien käyttäjien kannalta toimiva, turvallinen ja miellyttävä käyttää.  

Korjausavustuksilla on esteettömyyttä edistetty usean vuoden ajan monin toimenpitein, pienin ja suurin, kuten hisseillä ja liuskoilla. Pienelläkin toimenpiteellä on mahdollistettu vanhuksen asuminen kotona ja ennen kaikkea taattu hänelle elämän laatu. Kolmentuhannen euron avustus uusiin pesutiloihin saattaa merkitä useankin vuoden laitosmaksujen säästöä. Mutta voidaanko näitä asioita mitata euroissa? Toivoisin, että se mitattaisiin ja samalla nähtäisiin, miten asioiden hoitamisella etukäteen ja esteiden poistamisella saadaan usein merkittäviä säästöjä aikaan. Onneksi hallitusohjelmaan on kirjattu myös vaatimus, että korjaus- ja energia-avustusten vaikuttavuutta tulee selvittää.

Totuus on kuitenkin, että myös korjausavustusten määrärahat ja siten myös toimenpiteet tulevat vähenemään. Talousarvioesityksessä ei ole enää määrärahaa esimerkiksi hissien peruskorjauksiin. Toivottavasti avustuksen puuttuminen ei kuitenkaan estä tai hidasta toiminnan jatkumista taloyhtiöissä, vaan ymmärretään hissien korjaamisen tärkeys ilman avustustakin – hyvin hoidettu taloyhtiö on arvokas.

Yksi ARAn avustusmuodoista on ollut terveyshaitta-avustus. Kyse on hometaloista ja niissä asuvista perheistä. Jokainen on lukenut lehdestä, nähnyt televisiosta tai kuullut naapurilta perheistä, jotka ovat menettäneet terveytensä ostamansa hometalon vuoksi. Säännöllisin väliajoin nousee esille, onko ARAn avustus paras mahdollinen näille perheille. Asuntonsa terveyshaitasta kärsiviä ei ole haluttu jättää tyhjän päälle. Terveyshaitta-avustus on kuitenkin viimesijainen ja siksi suoraan sanoen hakijalle (ja myös viranomaiselle) byrokraattinen. Avustusehdot täyttävät vain muutama kymmenen hakijaa vuodessa ja usein, viimesijaisuudesta johtuen, apu tulee liian myöhään. Pitäisikö tässäkin avustusmuodossa miettiä mallia, jolla päästäisiin ajoissa korjaustoimenpiteisiin ja joka pystyy auttamaan hometaloloukkuun joutuneita perheitä kokonaisvaltaisesti. ARAn tehtävä on avustaa asunnon terveyshaitan poistamista, mutta kenelle kuuluu asukkaiden avustaminen?

Syksyllä sataa, mutta välillä paistaa aurinkokin. Esteettömyyden edistämisessä suuri rooli on uusien hissien rakentamisella. Lahdessa (suokaa anteeksi kotipaikkarakkauteni) on toiminut jo vuodesta 2009 "Hissi on kiinteistön kehittämistä" –projekti, jossa on edustettuna mahdollisimman laajasti hissien rakentamisen osapuolia. Nyt projektin järjestämän Valtakunnallisen hissiseminaarin tiimoilta synnytetään hanketta "Esteetön Suomi 2017", jonka tavoitteena, ei vähempää eikä enempää, on kaksinkertaistaa vuosittain rakennettavien hissin määrä. Suomessa rakennetaan jälkiasennushissejä vuosittain noin 220 kappaletta, nyt tämä määrä olisi tarkoitus nostaa 440 kappaleeseen. Tämän tavoitteen toteutumiseksi projektissa haastetaan mukaan kymmenen kaupunkia. Nyt on mahdollisuus edistää juuri Sinun kotikaupunkisi esteettömyyttä!

Jalkautumista

Kirjoittaja: Saara Nyyssölä, erityisasiantuntija

ARAn  järjesti toukokuussa 2011 yhdessä muiden valtionhallinnon toimijoiden (YM, STM, TEM, Kela, Valvira, AVI)  sekä Kuntaliiton kanssa  "Julkista rahoitusta palveluasumiseen" –seminaarin, joka oli suunnattu erityisesti kunnan virkamiesjohdolle ja luottamushenkilöille. Tarve seminaarille syntyi  ympäristöministeriön, ARAn ja Valviran edustajien tapaamisessa edellisenä syksynä. Seminaarin keskeinen sisältö oli 1) asuminen, 2) julkisen hallinnon eri toimijoiden yhtenäiset linjaukset palveluasumisen järjestämisessä sekä 3) kuntien rooli ja vastuu puoltamistaan asumishankkeista. ARAn rooli palveluasumisen rahoittajana ja Valviran rooli valvontaviranomaisena nähtiin tärkeänä tuoda esiin.  Ajankohtaista tietoa saatiin paljon uuden hallitusohjelman puuttumisesta huolimatta. Yhteistä keskustelua jäätiin kuitenkin kaipaamaan.  

Kevään seminaarille seurasi jatkoa kuudessa alueseminaarissa. Idea kuudesta seminaarista perustui AVI-alueisiin. Ajatuksena oli, että alueseminaareissa voidaan nostaa esille enemmän alueellisia kysymyksiä, myös keskustella enemmän, vaihtaa ajatuksia, kritisoida ja kyseenalaistaa vaikkapa ARAn tiukentuneita asumisen tila- ja laatusuosituksia - olihan mukaan kutsuttu myös palveluasumisen rakennuttajat, palvelutuottajat ja muut alan toimijat. 

Vajaan kolmen viikon aikana on kokoonnuttu Varkaudessa, Turussa, Oulussa ja Rovaniemellä. On myös keskusteltu mm. segregaatiosta, pienten palveluntuottajien asemasta ja yhteistyöstä, ARA-rahoituksen perusteista ja rahoittamiensa palvelutalojen ja –tilojen käytöstä, kustannuksista, kilpailuttamisesta, kuntien pakkoliitoksista, isoista asumisyksiköistä ja henkilökohtaisista asumisen tilatarpeista. Rovaniemellä myös peräänkuulutettiin terveen maalaisjärjen käyttöä suositusten soveltamisessa. Varsinkin pienessä kunnassa kuntalaisen hyvinvointi on tärkein.

Enemmänkin olisi voitu keskustella, mutta se ikuinen aikapula ja liian aikataulutettu ohjelma estävät osaltaan ajatusten ja mielipiteiden vaihtoa. Mutta seminaarit jatkuvat: 22.9. tavataan Tampereella ja 29.9. viimeisessä alueseminaarissa Lahdessa. 

Tulkaa mukaan, ollaan kuulolla!

Karttaa ja kompassia kunnan asuntostrategian laatimiseen

Kirjoittaja: Valtteri Halla, yliopistoharjoittelija

Kuntien asumisen suunnittelun pitäisi olla nykyistä kokonaisvaltaisempaa ja pitkäjänteisempää. Kunnissa on käytössä jo lukuisia hyviä toimintamalleja. Suunnitteluun on tarjolla toimivia työkaluja ja lisäksi on julkaistu runsaasti tutkimusta. Voisiko tätä kaikkea hyvää koota tiiviimmin yhteen ja jakaa entistä paremmin tarvitsijoiden käyttöön työkirjan muodossa? 

Kokonaisvaltaisuuden painoarvoa täytyy korostaa. Nykyiselle vuokra-asuntokannalle suunniteltavia toimenpiteitä ei voida erottaa uudistuotantoon liittyvästä suunnittelusta. Yksittäisen kerrostalon optimaalinen tulevaisuuden suunnitelma riippuu kyseisen kohteen sijaintialueen kehitysnäkymistä. Lista on pitkä, mutta ei loputon.

Pitkäjänteisyyden merkitys korostuu, koska asumisessa tunnistettujen haasteiden kanssa eletään usein hetkessä. Yksi valtuustokausi on loppujen lopuksi vain tuokio asuntokohteiden elinkaarien ja hankkeiden takaisinmaksuaikojen pituuden rinnalla. Pitkäjänteisyyden lisäämisessä oleellista on toimintaympäristön kehityksen huolellinen arviointi ja ennakointi. Ennakoitavuuteen kuuluu toisaalta myös se, millaisin ehdoin valtio tarjoaa tulevaisuudessa tukia asuntojen uustuotantoon ja kehittämiseen.

Jatkuvaan kehittämiseen kuntia kannustavat lukuisat tekijät. Esteettömyys, segregaatio sekä ympäristöystävällisyys ovat nimittäin ehtineet jo aivan tavallisenkin kansalaisen eli kuntalaisen huulille. Ja vaikka kaiken takana olisikin yksiselitteisesti raha, kiinnostuksen lähteiksi riittävät muun muassa laitoshoidon kalleus, vajaakäyttöisyyden kasvu ja lämmityskustannusten nousu.    

Kuntaliitto ja ARA kehittivät Kassu-työkirjan, joka auttaa kuntia kokonaisvaltaisen asumisen strategian suunnittelussa ja toteutusohjelman laadinnassa. Se toimii myös kunnallisen päätöksenteon tukena. Työkirjan kehityspalavereihin osallistuneet kunnat ovat tuoneet esille erilaisia tarpeitaan ja huolenaiheitaan. Lopulta toiveiden tynnyristä on muotoiltu toimiva kompromissi. Keskusteluiden rakentavan kriittistä ja avointa tunnelmaa voitaneen myös pitää positiivisena asiana, sillä yleensä suurimmat virheet toteutuvat yhdessä kuorossa taputtavan yleisön tahdittamana. 

Seuraavassa vaiheessa työkirjan esiversiota testataan pilottikuntien toimesta ARAn tukemana. Siten kerätään käyttäjien parannusehdotuksia työkalun jalostamiseksi kunnan asumiseen aidosti lisäarvoa tuottavaksi suunnitteluvälineeksi.    

Aiheesta lisää Kuntamarkkinoilla 14.9.2011 Kuntatalossa pidettävässä seminaarissa. Tule kuulolle!

Seminaarin ohjelma

Ackurat!

Kirjoittaja: Heli Huuhka, apulaisjohtaja

Mitä kieltä puhuttiin Turussa pohjoismaalaisten asuntovirkamiesten vuosittaisessa tapaamisessa? Täsmälleen! Ackurat! Ruotsia. Paitsi tanskalaiset, jotka ilahduttivat meitä pitäytymällä visusti omassa tyylilajissaan. Näin se kuulemma on aina ollut ja varmaan tulee aina olemaankin, valisti meitä tapaamisen ensikertalaisia ARAn pitkäaikainen pohjoismaisen yhteistyön konkari. Konkari, joka juuri ennen kokousta pomppasi kulttuuriministerin valtiosihteeriksi, ja niin me neljä innokasta aralaista pääsimmekin heti vastuurooliin. Meistä tuli Nordiska bostadsmöten emäntiä ja isäntiä - pieneksi pettymykseksemme niinkin lähelle kuin Turkuun.

Itse tapaaminen kesti tasan kaksi vuorokautta ja oli tiivis paketti pohjoismaista asuntopolitiikkaa. Kokouksella ei ollut yhtenäistä agendaa, vaan jokainen osallistuja sai pitää esityksiä ja herättää keskustelua juuri niistä aiheista, jotka omassa maassa ovat ajankohtaisia. 

Ruotsalaiset ovat huolissaan asuntorakentamisen vähäisyydestä ja halusivat yhdessä miettiä, miten asuntotuotanto saataisiin nousuun. Aihe on myös meille suomalaisille hyvin ajankohtainen.

Myös norjalaisten pohdinnat tarpeesta yhdistää kuntia suuremmiksi yksiköiksi kuulostivat kovin tutuilta. Sen sijaan islantilaisten taloushuolet ovat omaa luokkaansa. Islantilaiset esittelivät jyrkästi alaspäin sukeltavia käppyröitään; vuoden 2008 finanssikriisi varjostaa yhä voimakkaasti taloutta ja asuntovelallisten arkipäivää. Tanskan mainetta asumisen mallimaana taas uhkaavat epämääräiset lähiöt, joiden moninaiset ongelmat jäivät hämäriksi kielivaikeuksien vuoksi. Mutta kuvat olivat vakuuttavan rumia.

Tällaisia tapaamisia tarvitaan. On todella antoisaa vaihtaa näkemyksiä asuntoasioista naapurimaiden edustajien kanssa. Kansainväliset henkilökohtaiset kontaktit antavat uutta näkökulmaa työhön ja ongelmien ratkaisuun. Ensi vuonna tapaaminen järjestetään Islannissa. Miltäköhän Islannin ja muiden Pohjoismaiden talouskäppyrät silloin näyttävät?