Mitä kieltä puhuttiin Turussa pohjoismaalaisten asuntovirkamiesten vuosittaisessa tapaamisessa? Täsmälleen! Ackurat! Ruotsia. Paitsi tanskalaiset, jotka ilahduttivat meitä pitäytymällä visusti omassa tyylilajissaan. Näin se kuulemma on aina ollut ja varmaan tulee aina olemaankin, valisti meitä tapaamisen ensikertalaisia ARAn pitkäaikainen pohjoismaisen yhteistyön konkari. Konkari, joka juuri ennen kokousta pomppasi kulttuuriministerin valtiosihteeriksi, ja niin me neljä innokasta aralaista pääsimmekin heti vastuurooliin. Meistä tuli Nordiska bostadsmöten emäntiä ja isäntiä - pieneksi pettymykseksemme niinkin lähelle kuin Turkuun.
Itse tapaaminen kesti tasan kaksi vuorokautta ja oli tiivis paketti pohjoismaista asuntopolitiikkaa. Kokouksella ei ollut yhtenäistä agendaa, vaan jokainen osallistuja sai pitää esityksiä ja herättää keskustelua juuri niistä aiheista, jotka omassa maassa ovat ajankohtaisia.
Ruotsalaiset ovat huolissaan asuntorakentamisen vähäisyydestä ja halusivat yhdessä miettiä, miten asuntotuotanto saataisiin nousuun. Aihe on myös meille suomalaisille hyvin ajankohtainen.
Myös norjalaisten pohdinnat tarpeesta yhdistää kuntia suuremmiksi yksiköiksi kuulostivat kovin tutuilta. Sen sijaan islantilaisten taloushuolet ovat omaa luokkaansa. Islantilaiset esittelivät jyrkästi alaspäin sukeltavia käppyröitään; vuoden 2008 finanssikriisi varjostaa yhä voimakkaasti taloutta ja asuntovelallisten arkipäivää. Tanskan mainetta asumisen mallimaana taas uhkaavat epämääräiset lähiöt, joiden moninaiset ongelmat jäivät hämäriksi kielivaikeuksien vuoksi. Mutta kuvat olivat vakuuttavan rumia.
Tällaisia tapaamisia tarvitaan. On todella antoisaa vaihtaa näkemyksiä asuntoasioista naapurimaiden edustajien kanssa. Kansainväliset henkilökohtaiset kontaktit antavat uutta näkökulmaa työhön ja ongelmien ratkaisuun. Ensi vuonna tapaaminen järjestetään Islannissa. Miltäköhän Islannin ja muiden Pohjoismaiden talouskäppyrät silloin näyttävät?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti