Asunnottomuus - pysyvä ilmiö?

Kirjoittaja: Saara Nyyssölä, erityisasiantuntija

ARAn viimeisimmän asuntomarkkinakyselyn (Selvitys 1/2012) koko maata kattavat asunnottomuustiedot kertovat omaa karua kieltään. Asunnottomuus on hiukan vähentynyt, mutta samalla monimuotoistunut. Yhä useampi perhe, nainen ja nuori aikuinen on vailla asuntoa. Hälyttävältä näyttää myös maahanmuuttajien asunnottomuuden kiihtyvä kasvutrendi.

Asuntopolitiikalla on pyritty ratkomaan asuntopulaa – myös asunnottomuutta viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Vuodesta 1987 lähtien on valtionhallinnossa pohdittu toimia erityisesti kasvukeskusten asunnottomuuteen. Vuosille 1987–1991 laaditun ensimmäisen asunto-olojen kehittämisohjelman tavoitteena oli poistaa asunnottomuus kokonaan vuoteen 1991 mennessä siten, että jokaisella asunnottomalla olisi ollut asumisen vähimmäistasoa vastaava asunto. Tuolloin asunnottomia oli noin 16 000. Tänä päivänä heitä on 8 000.

ARAn viimeisimmän asunnottomuusselvityksen syvällisempi tarkastelu herättää uteliaisuuteni.  Erityisesti huomioni kiinnittyy kuvioon, jossa esitetään profiili asunnottomuuden kehityksestä 25 vuoden ajalta. Sen mukaan asunnon puutteen vuoksi asuu tilapäisesti sukulaisten tai tuttavien luona 5 180 henkilöä, mikä on yksinäisistä asunnottomista lähes 70 %.

Keitä he ovat? Varmasti joukossa on niitä, jotka eivät ole kirjoilla missään, osa on nuoria, osa voi olla opiskelijoitakin ja jotkut ehkä oikeasti tilapäisiä yöpyjiä, mutta tämä on vain arvailua.  Tosiasiassa tästä porukasta vain 20 % on pitkäaikaisasunnottomia. Suorastaan mielenkiintoiseksi asian tekee se, että tämä joukko on ollut ja pysynyt vuodesta 1987 saakka lähes yhtä suurena joukkona näihin päiviin asti, vaikka valtio ja kunnat ovat todenteolla panostaneet asunnottomuuden poistoon. Muun muassa viime vuonna kunnat järjestivät lähes 3500 vuokra-asuntoa asunnottomille, joista 2848 asuntoa osoitettiin yksinäisille asunnottomille ja 558 asuntoa perheille. Lopputulos on silti aika vaatimaton. Asunnottomuus väheni vain kolmella sadalla henkilöllä.

Asunnottomuutta syntyy koko ajan lisää eikä ainoana syynä voi olla ikuinen asuntopula. Jos tilapäisesti asunnottomille järjestyisi asunto normaaleilta asuntomarkkinoilta, asunnottomuutta ei olisi. Hyväksymmekö siis asunnottomuuden pysyväksi olotilaksi, jossa henkilöt vaihtuu ja ongelma säilyy?

Strategiaa laatimassa

Kirjoittaja: Timo Reina, hallintojohtaja

Nykyään jokaisella itseään kunnioittavalla julkisella ja yksityisellä organisaatiolla tulee olla oma strategia. Tämä on ymmärrettävää, jos strategia määritellään professori Juha Näsin tavoin "toiminnan juoneksi". Mikäpä organisaatio haluaisi toimia ilman juonta.

Strategioiden laatimisessa julkisella sektorilla, ehkä erityisesti valtion virastoilla, on omat erityishaasteensa. Lainsäädäntö, hallitusohjelma ja muut ohjausasiakirjat sekä  talousarvioiden linjaukset määrittelevät melko tarkasti sen, mitä virasto tekee ja millaisia tuotoksia siltä odotetaan. Tältä kannalta katsoen viraston strateginen liikkumavara on melko vähäinen ja myös toiminta ilman "omaa" strategiaa olisi periaatteessa mahdollista.

Toinen erityishaaste liittyy mittaamiseen, joka on strategisen johtamisen onnistumisen keskeinen edellytys. Sanontakin kuuluu: sitä saat, mitä mittaat. On helpompaa mitata esimerkiksi liikevaihdon tai myynnin kasvua kuin asumisen kohtuuhintaisuutta tai segregaation vähenemistä. Vielä vaikeampaa on tunnistaa, mikä yksittäisen viraston panos tällaisten laajempien yhteiskunnallisten vaikuttavuustavoitteiden savuttamisessa todellisuudessa on.

Näihin kysymyksiin olemme törmänneet myös ARAssa uudistaessamme strategiaamme kuluneen talven aikana. Onnistunut strategia sisältää aidosti valintoja sekä perustuu ymmärrykseen toimintaympäristön muutoksista ja niiden virastolle tuomista haasteista. Se sisältää myös näkemyksen vahvuuksista, mutta ennen kaikkea kehittämiskohteista. Näistä lähtökohdista olemme valmistelleet strategiaamme.

Meillä on paljon kokemusta ja asiantuntemusta sekä monipuolinen keinovalikoima tukien toimeenpanossa, valvonnassa ja ohjauksessa sekä niihin kytkeytyvissä kehittämistehtävissä. Näillä voimme osaltamme vaikuttaa kohtuuhintaisen asumisen edellytyksiin. Tässä eroamme muista asumisen alan toimijoista. 

Valintoja puolestaan teimme niissä puitteissa, joita edellä todetulla tavalla meillekin asetetaan. Pyrimme tunnistamaan johtokuntamme viisaan evästyksen mukaisesti asioita, joihin aidosti voimme itse vaikuttaa ja joissa toisaalta tavoittelemme selkeintä muutosta nykytilaan vuoteen 2015 mennessä. Tältä pohjalta kiteytyivät strategiset päämäärämme.

  

Lopputulos mielestäni osoittaa (ARAn strategia 2012-2015), että strategiatyö kannatti. Se selkiytti ajatuksiamme sekä lisäsi arvokasta vuorovaikutusta asiakkaiden ja sidosryhmien kanssa.

Strategia on paitsi asioita myös asennetta. Jos ARAn strategiasta pitäisi nostaa yksi sana ylitse muiden, se olisi "rohkeus". Tarkoitamme sillä aktiivista, ennakoivaa ja ulospäin suuntautunutta otetta kaikessa tekemisessämme. Vain siten visiomme kohtuuhintaisen asumisen uudistamisesta voi toteutua.