ARAn viimeisimmän asuntomarkkinakyselyn (Selvitys 1/2012) koko maata kattavat asunnottomuustiedot kertovat omaa karua kieltään. Asunnottomuus on hiukan vähentynyt, mutta samalla monimuotoistunut. Yhä useampi perhe, nainen ja nuori aikuinen on vailla asuntoa. Hälyttävältä näyttää myös maahanmuuttajien asunnottomuuden kiihtyvä kasvutrendi.
Asuntopolitiikalla on pyritty ratkomaan asuntopulaa – myös asunnottomuutta viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Vuodesta 1987 lähtien on valtionhallinnossa pohdittu toimia erityisesti kasvukeskusten asunnottomuuteen. Vuosille 1987–1991 laaditun ensimmäisen asunto-olojen kehittämisohjelman tavoitteena oli poistaa asunnottomuus kokonaan vuoteen 1991 mennessä siten, että jokaisella asunnottomalla olisi ollut asumisen vähimmäistasoa vastaava asunto. Tuolloin asunnottomia oli noin 16 000. Tänä päivänä heitä on 8 000.
ARAn viimeisimmän asunnottomuusselvityksen syvällisempi tarkastelu herättää uteliaisuuteni. Erityisesti huomioni kiinnittyy kuvioon, jossa esitetään profiili asunnottomuuden kehityksestä 25 vuoden ajalta. Sen mukaan asunnon puutteen vuoksi asuu tilapäisesti sukulaisten tai tuttavien luona 5 180 henkilöä, mikä on yksinäisistä asunnottomista lähes 70 %.
Keitä he ovat? Varmasti joukossa on niitä, jotka eivät ole kirjoilla missään, osa on nuoria, osa voi olla opiskelijoitakin ja jotkut ehkä oikeasti tilapäisiä yöpyjiä, mutta tämä on vain arvailua. Tosiasiassa tästä porukasta vain 20 % on pitkäaikaisasunnottomia. Suorastaan mielenkiintoiseksi asian tekee se, että tämä joukko on ollut ja pysynyt vuodesta 1987 saakka lähes yhtä suurena joukkona näihin päiviin asti, vaikka valtio ja kunnat ovat todenteolla panostaneet asunnottomuuden poistoon. Muun muassa viime vuonna kunnat järjestivät lähes 3500 vuokra-asuntoa asunnottomille, joista 2848 asuntoa osoitettiin yksinäisille asunnottomille ja 558 asuntoa perheille. Lopputulos on silti aika vaatimaton. Asunnottomuus väheni vain kolmella sadalla henkilöllä.
Asunnottomuutta syntyy koko ajan lisää eikä ainoana syynä voi olla ikuinen asuntopula. Jos tilapäisesti asunnottomille järjestyisi asunto normaaleilta asuntomarkkinoilta, asunnottomuutta ei olisi. Hyväksymmekö siis asunnottomuuden pysyväksi olotilaksi, jossa henkilöt vaihtuu ja ongelma säilyy?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti