Kirjoittaja: Lauri Paronen, kehittämisinsinööri
SB11 eli Kestävän rakentamisen maailmankonferenssi järjestettiin lokakuussa 2011 ensimmäistä kertaa Suomessa. Missä sinä olit silloin?
Torstaina 20.10. istuin takarivissä luentosalissa 207, joka on Helsingin Messukeskuksen yhteydessä. Olin tullut kuuntelemaan sessiota, jonka aihepiirinä oli "sustainable procurement" eli vapaasti suomennettuna "kestävä hankinta". Luennoitsijoiden ja aiheiden taso oli vaihteleva, jotkin kiinnostivat ja olivat parempia kuin toiset – tosin niinhän se aina on. Session vetäjänä oli ilmeisesti järjestäjien taholta henkilö, joka hoitikin roolinsa mielestäni hyvin lukuun ottamatta joitakin kiusallisia hetkiä, kuten esittäydy vierustoverille tai kerro mitä pidit edellisistä luennoista. Mikä siinä sitten oli niin kiusallista? Tietenkin se, että en tuntenut tai edes tiennyt, kuka henkilö oli. Olen tottunut siihen, että kun menen seminaariin, niin vieressä istuu henkilö, jonka kanssa olen istunut kokouksessa ja juonut kahvit. Kyseisenä päivänä en tuttuja tavannut.
SB11 kesti useamman päivän, ja konferenssiin osallistui ammattilaisia yli 60 eri maasta. Konferenssissa oli varmaakin 200 luentoa – ainakin sen perusteella, mitä selailin ohjelmaa. Missä olivat suomalaiset rakennusalan vaikuttajat? Voi olla, että heitä on kaiken kaikkiaan liian vähän, joten he hukkuivat muiden konferenssivieraiden joukkoon. Olisiko syy sittenkin siinä, että me suomalaiset emme ole tarpeeksi kansainvälisiä yksilöinä emmekä yrityksinä? Todennäköisesti meitä ei vain kiinnosta kestävä rakentaminen vai mitä sinä olet mieltä?
Luentosalissa 207 esittäydyin norjalaiselle tutkijalle, jonka kanssa pohdimme hetken luentojen sisältöä. Yleisesti ottaen osallistun seminaareihin luodakseni uusia kontakteja, joten sen puolesta oli hienoa tavata tämä norjalainen. En kuitenkaan tullut konferenssiin hänen takiaan, vaan siksi, että saisin uusia ideoita. Mielestäni vähintään yksi uusi idea tekee seminaarista onnistuneen. Taitaa vain olla tosi asia, että me täällä Suomessa tiedämme kaiken ja osaamme kaiken, joten meillä ei ole enää mitään opittavaa.
Kaikilla on varmasti opittavaa - ei siitä ole epäilystäkään. Ihmisen oppimisella ja omaksumiskyvyllä on kuitenkin rajansa. Seminaarista toiseen ravaaminen ei aina tuo sitä viisautta ja varsinkaan tuloja. Joskus on ihan pakko keskittyä tekemään sitä mitä osaa eli sitä leipätyötä.
VastaaPoistaniin - sama asiahan se on että auttaako korjaussaumaus - vai pitäisikö purkaa ja rakentaa uudestaan.. ymmärtänette mitä tarkoitan - tai purkka/rautalanka ehkä parempi esimerkki :)
VastaaPoista