Hiilijalanjälkeä pienentämässä

 Kirjoittaja: Heli Huuhka, apulaisjohtaja

Asun, autoilen ja syön, siis saastutan. Ruoka muodostaa noin viidenneksen ja asuminen noin kolmanneksen kotitalouksien hiilijalanjäljestä. Ympäristönäkökulmastakaan ei siis ole ihan sama, mitä suuhumme pistämme, mutta vieläkin merkittävämpää on se, miten asumme.

Toukokuun alussa asumisen energiatehokkuus -teema keräsi koolle merkittävän joukon asiantuntijoita ympäri maailmaa. Myös ARA osallistui Hannoverissa järjestettyihin Passiivitalopäiviin. Kaksi tiivistä seminaaripäivää ja huipennuksena kiertoajelu passiivitalokohteissa oli melkoinen tietopaketti ekotehokkaasta rakentamisesta. Esityksiä oli laidasta laitaan – välillä maalailtiin valkokankaalle hallitsemattoman ilmastonmuutoksen uhkakuvia, välillä keskityttiin viilaamaan ikkunoiden U-arvoja.

Seminaarin keskiössä oli passiivitalo. Passiivitalon keskeisiä ominaisuuksia ovat vähäinen lämmitysenergian kulutus, hyvä ilmatiiveys ja lämmön talteenotto. Tällaisia taloja voidaan asiantuntijoiden mukaan rakentaa kustannustehokkaasti lähes jokaiseen maailman kolkkaan.

Yksi passiivirakentamisen edellä kävijöistä ja mallioppilaista on Frankfurtin kaupunki Hessenissä. Siellä on kaikki julkinen rakentaminen ollut jo vuodesta 2007 vähintään passiivitasoa. Kaupungissa on jo 45 passiivitalokonseptilla tehtyä julkista rakennusta. Vaikuttavaa. Entäs miten meillä?

Suomessa ei ole vielä nähty energiatehokkaan rakentamisen nousua. Ilolla voidaan kuitenkin todeta, että sentään yksittäisiä kohteita on jo tehty, mutta laajamittainen ekorakentamisesta ei vielä voida puhua. Mistä sitten kiikastaa? Pohjoiseen sijaintiin vetoaminen ei enää ole uskottavaa. Rahastakaan se ei voi olla kiinni: passiivitalo säästää sen energiakustannuksissa, minkä rakennuskustannuksissa tuhlaa. Passiivisuuteen on ainakin osittain tepsivä lääke – heinäkuun alussa voimaan tulevat uudet energiamääräykset. Mekin olemme ottamassa kunnon harppauksen kohti melkein nollaenergia rakentamista. 


Vihreää kesän odotusta kaikille!